TUNTEET POISSULKEVASSA LAPSUUDESSA KASVAA JÄRKI-IHMISIÄ
Trauma on jotakin liikaa liian nopeasti tai jotakin liikaa, liian kauan. Se on myös jotakin liian vähän, liian kauan.

henriika maikku

Trauma on jotakin liikaa liian nopeasti tai jotakin liikaa, liian kauan. Se on myös jotakin liian vähän, liian kauan.

Useimmiten tämä liian vähän liian kauan tarkoittaa tunneköyhyyttä. Lapsuuden perhettä, jossa on voinut olla materiaalisella ja toiminnan tasolla kaikki hyvin, mutta tunteet on sivuutettu, viilennetty ja alaspainettu. Tai joskus on ollut vain joku, usein jompikumpi vanhempi, jonka tunteet ovat hallinneet muuta perhettä.

Päivikki Koskisen suomalaisen tunteita käsittelevässä jutussa sosiologian dosentti Sari Näre kuvaa elävästi, miten Suomessa on ollut vielä sata vuotta sitten aika korkea lapsikuolleisuus. On ollut köyhää ja nälkää on koettu. Tämä on todennäköisesti vaikuttanut niin, ettei lapsiin ole uskallettu kiintyä kauhean varhain. “Pitää varmistua siitä, että lapsi selviää hengissä.”, Näre kiteyttää. Arvo Ylpön opit itsenäisen ja vahvan lapsen kasvatuksessa tarkoittivat sitä, ettei lapsen hätään ja nälkään vastattu, vaan lastenhoito oli mekaanista huolehtimista. Näin ihmiset oppivat jo kovin varhain, ettei heidän tunteillaan ole merkitystä.

Tunnetarpeiden laiminlyönti lapsuudessa syntyy, kun vanhemmat eivät ole tunnetasolla tarpeellisella tavalla yhteydessä lapseen.

Kun vanhemmat eivät huomaa lapsen tunteita eivätkä vastaa myötätuntoisesti niihin, lapsi jää emotionaalisesti näkymättömäksi. Lapsuudessa tunnetasolla yksin jääminen vaikuttaa siihen, millainen suhde meillä on tunteisiin, tunnesäätelyyn ja tunteiden ilmaisemiseen myös aikuisena.

Tunteet poissulkeva ympäristö horjuttaa ja estää tasapainoisen kasvun. Lapsi voi yhtä lailla oppia sulkemaan niin omat kuin toistenkin tunteet syrjään, tai hän voi oppia keskittymään kaikella tarmollaan toisten tunteisiin ja tunnetarpeisiin. Lapsi tekee kaikkensa saadakseen vanhempien rakkauden. Jos lapsen tunnetarpeet järjestelmällisesti ohitetaan lapsi kasvaa olettaen, etteivät hänen tunteensa, ajatuksensa ja tarpeensa ole tärkeitä.

Jos lapsena on jäänyt pahan olon kanssa yksin, on todennäköistä, että edelleen aikuisenakin meillä on taipumus rakentaa muureja tunteidemme ja itsemme suojaksi. Joskus muurit ovat sisäisiä niin, ettemme oikein itsekään tiedä mitä tunnemme. ”Ehkä tämä on nyt ihan asiallinen syy tuntea”, sanoi Eeva kertoessaan sisarensa saaneen huonoja syöpäuutisia. Rintaani puristi. Tuntui raastavalta, että Eeva joutui hakemaan järjellisiä perusteluja antaakseen itselleen luvan tunteja. Ja samalla tunsin suurta myötätuntoa kivun keskellä.

On tavallista, että pintatunteita kuten ärtymystä, turhautumista ja pärjäämistä on turvallista näyttää, mutta haavoittuvammat tunteet, kuten suru, häpeä, kaipuu tai puhdas viha ovat pelottavia.

On kivuliasta elää omista tunteistaan sivussa. Menetämme kosketuksen omaan elävään, virtaavaan itseemme. Elämästä katoaa värit, emme tiedä, mitä haluamme, mitä tarvitsemme tai kaipaamme.

Tunteiden tehtävä hyvinvoinnille on jakamaton. Tunteet antavat energiaa, ne ohjaavat ja motivoivat. Ne näyttävät suuntaa nautinnolle ja elinvoimalle. Tunteet auttavat kokemaan rakkautta, hellyyttä, yhteyttä ja läheisyyttä. Ne auttavat suremaan menetyksiä ja tuntemaan myötätuntoa. Tunteet tekevät meistä eläviä.

Alla merkkejä, jotka voivat kertoa siitä, että on kasvanut tunteita torjuvassa perheessä

  • Olo tuntuu oudon yksinäiseltä oman perheen kanssa. Jos ei tehdä, suoriteta tai katsota televisiota, ilmapiiri voi tuntua pysähtyneeltä ja tyhjältä.
  • On epämääräisen paha olo, mutta voi olla vaikea saada kiinni siitä, mikä ei ole hyvin.
  • Keskustelut jäävät pintapuolisiksi. Keskustelunaiheet voivat sivuta konkreettisia tekemisiä, työtä, yhteiskunnallisia asioita tai toisten ihmisten asioita, mutta tunteista ei juurikaan puhuta.
  • Perheen tapaamisia ennakoi epämääräinen olo. Yhdessäolo voi olla tyhjää ja tylsää. Toisaalta ärsytyskynnys voi olla matala. Jälkikäteen olo on tyhjä ja pettynyt.
  • Perheen omista vaikeista tilanteista ja ihmissuhteista ei puhuta. Perheessä voi olla jokin ilmeinen ongelma, kuten alkoholismi tai muu addiktio, syömishäiriö tai käytöksellään voimakkaasti kipuileva lapsi, mutta perheenjäsenet esittävät, että kaikki on kunnossa. Kulissit rakentuvat sekä perheen ja ulkomaailman, mutta myös perheenjäsenten välille.
  • Sisarukset ovat etäisiä ja usein kilpailevat keskenään, mutta kukaan ei oikein tiedä miksi kilpailuasetelma on saanut alkunsa.
  • Välittämistä ja kiintymystä on luontevin ilmaista palveluksilla ja teoilla.
  • Erityisesti vaikeat tunteet ovat tabu. Niitä ei voi ilmaista eikä niistä voi puhua. Toisaalta myös välittämistä, hellyyttä ja rakkautta on vaikea ilmaista.
  • Tunnet vanhempaa tai vanhempia kohtaan selittämätöntä kaunaa tai vihaa. Samalla voi olla syyllinen olo, koska ”kaikkihan oli hyvin.”
  • Tuntuu, ettei tule kohdatuksi omana itsenä tai että kukaan ei oikeastaan ole kiinnostunut siitä, millainen olet.
  • Koska vaikeita asioita ei käsitellä suoraan, puhumattomuuden paha olo voi tulla näkyviin passiivisaggressiivisuutena, kuten vähättelevinä kommentteina tai vinoiluna.
  • Huomaat mukauttavasi omat tarpeet ja valinnat tai olemisen tapasi sen mukaan, mistä olet oppinut saamaan hyväksyntää

Jos tunnistat itsesi ylläolevista, et ole yksin eikä tässä ole mitään hävettävää. Olen valtavan luottavainen. Ihmiskuvamme on muuttumassa. Tästä on esimerkkinä vaikkapa Helena Åhmanin uusi kirja Tunnerohkeudesta. Kyky kohdata kaikki tunteet itsessä ja toisissa aletaan nähdä siinä merkityksessä ja voimassaan kuin kuuluukin. 

***

Lue lisää esimerkiksi:
Jonice Webb: Running on Empty
Bessel van del Kolk: Jäljet kehossa

Syksyn YKSILÖVALMENNUSPAIKAT aukeavat myyntiin 13.6.2024 klo 10:00. 

Yksilövalmennus sopii hyvin johtajille, esihenkilöille, vaativaa asiantuntijatyötä tekeville ja yrittäjille sekä kaikille syvällistä itsetuntemusta hakeville. 

Jos kiinnostuit, kysy lisää: henriika.maikku@juura.fi

JUURA – Vaativien vuorovaikutustaitojen kasvuryhmä  starttaa syksyllä 2024. 

Lue täältä lisää. Hae nyt mukaan. Pidämme koulutusryhmät pieninä varmistaaksemme korkeatasoisen kokemuksellisen oppimisen. Hae mukaan nyt. 

Vuorovaikutustaitojen valmennus on erinomaisesti suunniteltu ja erittäin vaikuttava koulutus vuorovaikutussuhteiden ymmärtämiseen ja kokemiseen. Suosittelen kaikille työyhteisön jäsenille asemasta riippumatta. 

Taina Arjanne –Toimitusjohtaja Tommy Hellsten -instituutti Oy

Päivä Loviisassa 29.6.2024 – Riittämättömyydestä ja puskemisesta kohti nautintoa, eloa ja itsehyväksyntää

Suurin osa on oppinut ohittamaan tavalla tai toisella sitä, mikä meissä on aitoa, virtaavaa ja totta. 

Piiloudumme mukautumisen, myöntymisen ja muiden tunteiden kannattelun taakse. Murehdimme, tavoittelemme täydellisyyttä, vertaamme itseämme muihin ja haemme hyväksyntää ulkopuolelta. Tunnemme olevamme liikaa tai liian vähän.

Lue lisää täältä.

Tule vahvistamaan kehotietoisuutta, tunnerohkeutta, levollisuutta ja elinvoimaa!

Facebook
Twitter
LinkedIn

Lue
LISÄÄ

henriika.maikku@juura.fi
040 4168409

esa.korhonen@juura.fi
045 3290651

Lapinkyläntie 643
07870 Skinnarby
Loviisa

Tietosuojaseloste