OLIN VARMA MÄ HALLITSEN VIRTAA KUNNES KOHTI SE KÄÄNTYI

henriika maikku

Jatkuva suorittaminen, puskeminen ja kaasu pohjassa kiitäminen sairastuttaa. Se on hyvinvointivalmentaja Kaisa Jaakkolan sanoin jatkuvaa velaksi elämistä, josta maksamme lopulta kehon ja mielen rikkoutuessa kovaa korkoa. Kukaan meistä ei ole kone, jolta voi pyytää aina vain vähän lisää.

Kuormittava, ristiriitainen ja kiivastahtinen maailma syöttää jatkuvasti järjestelmällemme viestejä erilaisista uhista.  Samalla ihmiskuvamme ihannoi voimaa, pystyvyyttä ja menestystä. Moni on oppinut jo lapsena, että reippaus, pärjääminen ja suorittaminen on sitä, mihin pyrkiä. On oltava tikissä ja iskussa. Tai vähintäänkin yritettävä esittää, että niin olisi. Silloinkin, kun sisäinen maailma on pelottava, sekava, hätääntynyt ja yksinäinen. 

Ihailin omaa sinnikästä toimintakykyäni. Kesti pitkään ennen kuin aloin edes hatarasti tunnistaa, että olin itse asiassa jatkuvassa selviytymistilassa. Se, mitä olin itsessäni ihaillut jonkinlaisena murtumattomuutena tai vahvuutena, olikin jatkuvaa taistelua. 

Mitä pidempään kohtuuton kuormitus jatkuu, sitä pelottavampaa on pysähtyä. Kun aloin selviytyä puolison hirvikolaria seuranneista selviytymistaisteluvuosista, oli hirveää tajuta, etten muista niistä oikeastaan mitään muuta kuin hataria ja paniikinomaisia mielikuvia päivittäisestä kamppailusta. 

Arki tuntui uuvuttavalta taistelulta, jossa oli pakko jaksaa. Näin painajaisia. Mieli oli täynnä huolta ja pelkoa. Jatkuva selviytymistila vaikutti kokonaisvaltaisesti siihen, miten koin ympäröivän maailman. 

Autonomisen hermoston tutka on itse itseään vahvistava systeemi. Levollinen tilaa tukee turvaa ja levollisuutta. Liika kuormitus, ahdistus ja puskeminen lisäävät hermoston valmiutta puolustautua. Pelokkaalle, väsyneelle ja toivottamalle ihmiselle maailma tuntuu turvattomalta. 

Kun koin olevani uhattuna (ja olinkin aivan äärirajoilla) aistimukseni, kokemukseni ja tulkintani ympärillä olevasta muuttui. Asiat näyttivät, kuulostivat ja tuntuivat erilaiselta – uhkaavammalta. Tulkitsin asiat negatiivisemmin. En osannut nähdä sitä, mikä oli hyvin. En osannut pyytää apua.  

Ihminen saa kehon sisäisestä tilasta kehoaistin kautta valtavan määrän informaatiota. Samalla olemme niin jähmettyneitä ja tottuneet elämään päässämme, että olemme menettäneet herkän kyvyn ottaa vastaan ja hyödyntää kehon antamaa informaatiota. Olin ohittanut vuosia jatkuvan taustalla olevan pahan olon, ylivireyden ja levottomuuden. Tsemppasin ja teeskentelin. 

Niin kuin monilla muillakin, lopulta totaalinen väsyminen pakotti pysähtymään. Suurin ja syvin apu on tullut avoimuuden ja rehellisyyden kautta.  Aloin hiljalleen tunnistaa sen, mitä kehossa tapahtui, miten työnsin tunteeni sivuun, miten kovaksi kehoni oli muuttunut. Kehotietoisuuden ovi avautui. 

”Olin varma hallitsin virtaa, kunnes kohti se kääntyi”, laulaa Juha Tapio. Kun virta kääntyi kohti, eivätkä omat voimat riittäneetkään, en selviytynyt enää sillä tahdonvoimalla, jolla olin tottunut selviytymään. Silloin ei lopulta jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pysähtyä, pyytää apua ja lopulta nöyrtyä. Nöyrtymisessä on suuri armo. Nöyryyden kautta olen löytänyt sellaista levollisuutta ja totuutta itsestä, jossa on tosi hyvä olla.

Itsen hoitamista ei tarvitse koskaan hävetä.

Nöyryys on tarkoittanut ja tarkoittaa omalla kohdallani kipua kohti menemistä. Kipu on kompassi, joka johdattaa siihen, missä on helpotus ja armo. Se on kehon totuuden kuuntelua, tunnerohkeutta ja avoimuutta kohdata se, mitä on.

Tunnetotuuden kohtaaminen tuo turvaa. Silloin omaa sisäistä maailmaa ei tarvitse pelätä. Kun tunnemme olomme turvalliseksi, tai ehkä olisi oikeampi sanoa – tarpeeksi turvalliseksi, kehomme ja ajattelumme toimii paremmin ja tehokkaammin. Muistan, kun ensimmäisiä kertoja lepo ei tuntunut suorittamiselta. Näennäisen yht’äkkiä olikin helppoa olla, lukea rauhassa kirjaa ja nautiskella. 

Autonomisen hermoston toiminnan ymmärtäminen antaa työkaluja siihen, miten voimme auttaa itseämme tuntemaan olomme vaikeissakin tilanteissa tarpeeksi turvalliseksi ja sitä kautta saamme aidosti mahdollisuuden luoda yhteisöjä ja yhteistyötä, jossa on enemmän turvaa ja vähemmän uhkaa.

Vasta kun tunnemme oman olomme tarpeeksi turvalliseksi, pystymme anteliaisuuteen, myötätuntoon ja kasvuun. Niin itseämme kuin toisia kohtaan. 

Tiedän, etten ole kokemusteni ja tilani kanssa yksin. Siksi kehotietoisuus on aivan kertakaikkisen lempiteema. Se on ihana lääke, joka sopii melkein jokaiseen vaivaan. 

Howard Gardner, joka on älykkyystutkimuksen merkittävä uranuurtana sanoitti 1983 kirjassaan Frames of Mind: The Theory of Multiple Intelligence käsitteen: kehollinen ja kinesteettinen älykkyys. Kehollinen älykkyys kasvaa kehotietoisuuden kautta.

Kehotietoisuus tuo sisäistä levollisuutta, joka syntyy siitä, että ihminen oppii tukemaan kehoaan ja sen toimintavalmiutta myös paineisissa tilanteissa.

Minulle kehotietoisuuden avautuminen tapahtui voimien loppumisen pakottamana. Niin ei tietysti tarvitse olla. Kehotietoisuutta kannattaa kehittää myös silloin kun kaikki on hyvin. Kehotietoisuuden hyödyt hyvinvoinnissa, ihmissuhteissa ja vaikkapa johtamistyössä ovat ilmeiset. Kehotietoisuus antaa

  • uskallusta luottaa, että olet uskottava omana itsenäsi
  • kykyä virittyä toisille ja suunnata toimintaa selkeästi, johdonmukaisesti ja rauhallisesti
  • tietoisuutta siitä, mitä pinnan alla tapahtuu
  • tunnerohkeutta ja uskallusta puhua kokemuksellista puhetta
  • radikaalia hyväksyntää ja vapautta. Kun olet sinut omissa nahkoissasi, ajattelusi on kirkkaampaa ja tilannetajusi terävämpää
  • kykyä johtaa omia energiatasoja ja elinvoimaa kestävästi
  • mahdollisuutta saada liikunnasta tehot irti
  • kykyä tukea kehoa ja sen toimintavalmiutta myös paineisissa tilanteissa

On tärkeää huomata, että keho ja mieli ovat yhtä. Kehon ja mielen tila kulkevat käsi kädessä. Kehotietoisuus auttaa hämmästyttävän paljon saamaan otetta myös siitä, mitä henkisesti tapahtuu. Kehotietoisuus on metataitoa, jonka avulla  pystyt kokemaan levollisuutta paineisissakin tilanteissa. 

Kun tietoisuus kumpuaa kehosta, muuttuu keho vankilasta vapaudeksi, vaatimukset ja käskyt kutsuiksi, itseinho hellyydeksi ja jäykkyys elinvoimaksi.

***

JUURA – Vaativien vuorovaikutustaitojen valmennus starttaa syksyllä 2024

Lue täältä lisää. Hae nyt mukaan. Pidämme koulutusryhmät pieninä varmistaaksemme korkeatasoisen kokemuksellisen oppimisen. Hae mukaan nyt. 

Vaikuttava koulutus tuhdeilla teorioilla yhdistettynä kokemukselliseen oppimiseen. Tätä valmennusta suosittelen täydellä sydämellä jokaiselle, joka tekee töitä ihmisten kanssa – ja eiköhän useimmat meistä tee. Erityisesti johtajille, esihenkilöille ja heille, jotka jotenkin vaikuttavat toisiin.

MALLA HINTSALA
HR johtaja
 

Psykologinen turvallisuus JOHTORYHMÄSSÄ webinaari 15.5.2024 klo 8.o0-9.oo yhdessä Andasin Eeva Jaakonsalon kanssa. Ilmoittaudu täällä. 

Traumatietoisuus Hevoavusteisessa työssä

12.-13.9.2024  antavat ymmärrystä trauman kohtaamiseen hevosavusteisuudesta kiinnostuneille tai sitä tekeville ammattilaisille. Lue lisää täältä. 

Facebook
Twitter
LinkedIn

Lue
LISÄÄ

henriika.maikku@juura.fi
040 4168409

esa.korhonen@juura.fi
045 3290651

Lapinkyläntie 643
07870 Skinnarby
Loviisa

Tietosuojaseloste