YLEMMYYS – MISTÄ ON KYSE?
Johdanto grandiositeettin. Toisten yläpuolelle asettumisesta johtuva käytös ja siitä kumpuavat ongelmat ovat näkyvissä niin parisuhteissa, työelämässä kuin politiikassakin.
Henriika Maikku, psykoterapeutti, pariterapeutti, työnohjaaja ja valmentaja

henriika maikku & sanna oja

Fantasiat, suuret unelmat, arjen pienuuden yläpuolelle kohottautuminen, visionäärisyys ja kyky suuruuteen ovat osa ihmisyyttä. Lapsen kehityksen kannalta kyky mielikuvitukseen on välttämätöntä. Toisaalta ylenmääräinen grandioottisuus näyttäytyy toisten yläpuolelle asettumisena, ylimielisyytenä ja itsekkyytenä. Ylemmyydestä johtuva itsekkyys aiheuttaa muille pahimmillaan syvää kärsimystä.

Toisten yläpuolelle asettumisesta johtuva käytös ja siitä kumpuavat ongelmat ovat näkyvissä niin parisuhteissa, työelämässä kuin politiikassakin. Viime aikojen kritiikki elokuvaohjaaja Lauri Törhösen väitöskirjaan liittyen tai keskustelut Vastaamon tietomurroista epäillyn Julius Kivimäen virnuilevasta käyttäytymisestä on keskustelua grandiositeetista ja sen seurauksista.

Itseen kohdistuvan halveksunnan ja häpeän vastinpari on ylemmyys.

Kun häpeässä tunnemme itsemme muita huonommaksi, grandiositeetti tarkoittaa ylimielisyyttä ja muiden yläpuolelle asettumista. Toisten yläpuolelle asettumisessa ja alemmuuden tunteessa tunne-energia on sama – halveksunta. Kun tunnemme häpeää, halveksunta suuntautuu itseen. ”En voi uskoa, miten tyhmä ja surkea olen.”  Kun asetumme toisten yläpuolelle, halveksunta suuntautuu toiseen: En voi uskoa, mitä ääliöitä nuo muut ovat.” Grandiositeettiin sisältyy olennaisesti se, että vertaamme itseämme muihin. Ylemmyydentunto voi suuntautua asemaan, omistamiseen, oppineisuuteen tai vaikkapa henkiseen tai hengelliseen ylemmyyteen.

Ohittaminen, vähättely, aliarviointi, häpäisy, kontrollointi, alistaminen, henkinen ja fyysinen väkivalta, sarkasmi, ilkeily, arvostelu, hyväksikäyttö, erivapauksien ottaminen, raivoaminen, pelottelu, uhkailu, itsekkyys tai tunne omasta oikeutuksesta ovat kaikki grandiositeetin erilaisia muotoja.  

Ylemmyydentuntoinen minäkuva on voinut saada alkunsa jo lapsena, jos meille on kerrottu yhä uudelleen että olemme parempia, erityisempiä, ja lahjakkaampia kuin muut. Tai että meihin eivät päde samat säännöt kuin muihin. Parisuhdeterapeutti Terry Real määrittää ilmiön yhtenä traumatisoitumisen muotona. Kun grandioottisuus kuuluu keskeisesti lapsuuteen ja suojelee lasta, on vanhempien ja muiden aikuisten tehtävänä opettaa lapselle suhdetaitoja, muiden huomioonottamisen kykyä, omien impulssien hillitsemistä ja nöyrtymistä samanarvoisuuteen muiden kanssa.

Olen kolunnut jos jonkinmoisia koulutuksia, ja silti vaikuttaa, että meillä on kovin vajavaiset keinot käsitellä tilanteita, jossa joku ihminen tai jokin ryhmä toimii ylemmyydentunnosta käsin. Näyttää siltä, että pelkäämme toisten yläpuolelle asettuvien ihmisten avointa, suoraa, läsnäolevaa kohtaamista. Useimmiten hissuttelemme, väistelemme tai myötäilemme yläpuolelle asettuvan ihmisen ympärillä.

Miksi huonoon käytökseen on vaikea puuttua? Siihen on useita erilaisia syitä.

  1. Konfliktin pelko– Välttelemme huonoon käytökseen puuttumista, koska pelkäämme konfliktia ja vastakkainasettelun herättämiä vaikeita tunteita ja tunnereaktioita. Jos tilanne on vaikea, pelko kostosta voi olla aivan todellinen.
  2. Hylätyksi tulemisen pelko– Pelkäämme, että meidät hylätään tai menetämme suhteen kyseisen ihmisen kanssa, jos alamme hankalaksi.
  3. Hajoamisen pelko– Pelkäämme, että jos otamme asian esille, toinen menettää täysin hallinnan ja hajoaa. Tähän pelkoon liittyy yleensä tunne siitä, että olemme hajoamiseen syyllisiä. Toisaalta voimme pelätä myös omaa hallinnantunteen menettämistä.
  4. Epävarmuus– Joskus voi olla epävarmaa, miten huonoon käytökseen kannattaisi puuttua tehokkaasti. Saatamme epäröidä, miten ottaa asia puheeksi tai millaisia toimenpiteitä tulisi käyttää.
  5. Valta- ja riippuvuussuhteet– Joskus huonoon käytökseen puuttuminen voi olla vaikeaa, koska tilanteeseen liittyy valtarakenne tai riippuvuussuhde. Esimerkiksi työpaikalla alaisen on haastavaa puuttua esihenkilön huonoon käytökseen. On luonnollista pelätä mahdollisia seurauksia omalle asemalle ja työuralle.

Muiden yläpuolelle asettuminen on kaiken henkisen väkivallan, kiusaamisen ja muiden alentamisen ytimessä.

Samalla kaikki väkivalta alkaa halveksunnasta. Brené Brown käsittelee teemaa täällä. Muiden yläpuolelle asettuminen on kaiken henkisen väkivallan, kiusaamisen ja muiden alentamisen ytimessä. Todellinen läheisyys, turvallisuus ja yhteys on mahdollista kokea vain, kun kukaan ei asetu toisten yläpuolelle tai alapuolelle. Halveksunta ja häpäisemisen syventää vastakkainasettua ja altistaa häpeäkulttuurille.

Ajattelin aiemmin, että toisten yläpuolelle asettumisessa on aina lopulta kyse häpeästä. Toisin sanoen ajattelin, että ylemmyyden tunne on harhakuvitelmainen häiriö, jota käytämme peittämään alhaista itsetuntoa, eli piilevää tunnetta alempiarvoisuudesta. Tämä ajatus on aiheuttanut tilanteen, jossa kuvittelin pitkään myötätuntoisuuden ja häpeän käsittelyn riittävän ”hoidoksi”. Valitettavasti näin ei ole. Pelkkä myötätunto ei riitä. (Käsittelen grandiositeetin kohtaamiseen liittyviä kysymyksiä seuraavassa blogissani.)

Olisi kovin epärealistista kuvitella, että grandioottisuus koskisi vain niitä muita tuolla jossain. On tyypillistä, että itsekukin nostaa silloin tällöin itsensä muiden yläpuolelle.  Omalla kohdallani kyse on sekunttipelistä. Rakastan isoja, hienoja autoja. Parkkeerasin kesällä Loviisan satamassa upean, kuparin värisen avomustagin viereen. Mahassa muljahti alemmuus. ”Olisipa minullakin varaa tuollaiseen.” Samassa autosta tuli ulos nuori nainen. Naisella oli kynsihuollon mukaiset kimaltavat kynnet, treenattu vartalo, piukat farkut ja pitkät tekoripset. ”Pah, tuollainen. Tyylitön. Ei ole takuulla tehnyt päivääkään oikeita töitä”, oli tuomioni. Niinpä. 

Kun asetumme toisten yläpuolelle, menetämme kyvyn miettiä toimintamme seurauksia ja nähdä toimintamme vaikutuksia muihin. Yksinkertaisesti menetämme kyvyn kokea myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan. Toivottavasti mustanginainen ei nähnyt ilmeitäni. Sivukatseita, joita häneen loin. Hetken päästä heräävä häpeän tunteeni oli tilanteessa aivan oikea ja paikallaan.

Milloin asetut toisten yläpuolelle joko ajatuksissasi tai teoissasi? Töissä vai ennemmin kotona? Millaisissa tilanteessa ylemmyydentunto kuohahtaa esiin? Miten käyttäydyt?

***

Jos haluat ymmärtää teemaa syemmin ja oppia käsittelemään grandiositeettia viisaasti, tutustu meidän JUURA – Vaativien vuorovaikutustaitojen valmennukseen. Seuraava ryhmä starttaa keväällä 2024.

Lue täältä lisää. Hae ajoissa mukaan. Pidämme koulutusryhmät pieninä varmistaaksemme korkeatasoisen kokemuksellisen oppimisen.

Vuorovaikutustaitojen valmennus on erinomaisesti suunniteltu ja erittäin vaikuttava koulutus vuorovaikutussuhteiden ymmärtämiseen ja kokemiseen. Suosittelen kaikille työyhteisön jäsenille asemasta riippumatta. 

Taina Arjanne –Toimitusjohtaja Tommy Hellsten -instituutti Oy

Facebook
Twitter
LinkedIn

Lue
LISÄÄ

henriika.maikku@juura.fi
040 4168409

esa.korhonen@juura.fi
045 3290651

Lapinkyläntie 643
07870 Skinnarby
Loviisa

Tietosuojaseloste